Ah-potilaat
Tietoa ja tukea arjen eri tilanteissa
FI | SE | EN

Sähköposti: info (at) ah-potilaat.org Jäsenasiat: rekisteri (at) ah-potilaat.org

Anusatresia

Atresia ani
synnynnäinen peräaukon puutos

Peräaukon puutos on varsin harvinainen synnynnäinen epämuodostuma. Suomessa tällainen todetaan vuosittain n. 20:llä vastasyntyneellä.

Latinankielinen nimitys "atresia ani" pitää sisällään monimuotoisen kokoelman erityyppisiä ja asteisia vikoja vaihdellen lievästä peräaukon ahtaudesta koko peräsuolen puuttumiseen. Vaikeampiasteisissa epämuodostumissa umpipussiin päättyvä peräsuoli on pojilla useimmiten yhteydessä virtsateihin ja tytöillä synnytyselimiin. Noin 70% potilaista on epämuodostumia muissa elimissä, etenkin virtsateissä ja luustossa.

Peräaukon synnynnäisen puutoksen syy on tuntematon. Perinnöllisillä tekijöillä on hyvin harvoin osuutta tämän epämuodostuman synnyssä.

Anusatresian hoito

Peräaukon puutoksen menestyksellisen hoidon perusta on kunkin tapauksen anatomian mahdollisimman yksityiskohtainen selvittäminen. Tähän tähtäävät tutkimukset samoin kuin oheisepämuodostumien etsiminen on suoritettava niin pian potilaan syntymän jälkeen kuin mahdollista.

Tutkimusten perusteella valitaan kullekin potilaalle sopiva hoitomenetelmä tapauskohtaisesti, koska erityyppisten peräaukon puutosten kirurginen hoito eroaa toisistaan varsin paljon. Näitä potilaita hoitavan kirurgin keskeinen tavoite on yrittää rakentaa uusi peräaukko siten, että se toiminnallisesti vastaisi mahdollisimman hyvin normaalia peräsuolta ja peräaukkoa.

Lievissä tapauksissa, "matalissa" puutoksissa, joissa suoli loppuu hyvin lähelle peräaukon ihoa, korjausleikkaus tehdään vastasyntyneenä. "Korkeissa" puutoksissa, joissa paksusuolen umpipussi sijaitsee kaukana iholta, tehdään potilaalle vastasyntyneenä suoliavanne. Lopullinen peräaukon rakentaminen suoritetaan noin puolen vuoden iässä, lapsen toivuttua alkuvaiheen hoidosta ja leikkauksista. Suoliavanne suljetaan pari kuukautta korjausleikkauksen jälkeen.

Anusatresia lapsen tulevaisuus

Peräaukkopuutoksen hoito ei lopu varhaislapsuuteen. Potilaiden seuranta jatkuu läpi lapsuusiän ja joskus joudutaan tekemään uusia leikkauksiakin. Nykyään ei potilaita menehdy synnynnäiseen peräaukon puutokseen sinänsä, potilaan ennusteen määräävät muut epämuodostumat.

Nykyään käytössä olevilla leikkaus ja jatkohoitomenetelmillä ollaan pääsemässä lähemmän hoidon perimmäistä tavoitetta, normaalia suolen toimintaa.

Lievissä tapauksissa lähes kaikkien potilaiden peräsuoli toimii kuin terveillä lapsilla. Myös vaikeiden, "korkeiden" peräaukkopuutosten hoitotulokset ovat tyydyttävät, joskin sosiaalista ulosteenpidätyskykyä voidaan joskus joutua odottamaan murrosikään asti.

Uusilla menetelmillä voidaan useimmissa tapauksissa auttaa myös aiemmin hoidettuja potilaita, joiden myöhäistulos on jäänyt huonoksi.

Peräaukon synnynnäistä puutosta on aikoinaan pidetty vitsauksena, joka tuomitsee lapsen elinikäiseen epämukavuuteen ja sosiaaliseen eristäytymiseen.

Nykyaikana tällaisen lapsen vanhemmilla ei ole mitään syytä toivottomuuteen. Nykyaikaisen lääketieteen keinoin voidaan lapsen peräaukon puutos ja siihen liittyvät muiden elinten epämuodostumat hoitaa lähes kaikissa tapauksissa menestyksellisesti. Aikuisikään mennessä useimmat potilaat kykenevät elämään normaalia elämää.

VANHEMMAT! Vaatikaa ja etsikää vastasyntyneelle lapsellenne parasta mahdollista hoitoa!

Aikuispotilaan tulevaisuus

Varhaisemmilla menetelmillä hoidettujen, nyt jo aikuisten potilaiden ennuste ei valitettavasti ole yhtä hyvä kuin lasten, joiden hoidossa on käytetty moderneja leikkausmenetelmiä. Puutteellista ulosteen pidätyskykyä voidaan kuitenkin hoitaa useimmissa tapauksissa konservatiivisilla menetelmillä siten, että puutteelliseen pidätyskykyyn liittyvät sosiaaliset haitat vähänevät oleellisesti. Sopivissa tapauksissa voi myös uusintaleikkaus tulla kyseeseen.